Tuomas Oranen
Kuva: Matias Kaikkonen
Olen 19-vuotias Tuomas-niminen poika Rovaniemeltä. Asun äitini kanssa kotona kahdestaan. Olen koko ikäni ollut pyörätuolissa, enkä koe sitä millään tavalla esteenä millekään. Vaikka jotkut ihmiset eivät toisinaan hyväksy sitä, en ole välittänyt siitä, koska tiedän että olen omalla tavallani erilainen. Silti kykenen tekemään pienin estein samoja asioita kuin muutkin. Olen käynyt aikaisemmin erityiskoulua Oulussa ja se on minun mielestäni hyvin tärkeää, että kaikki hyväksyisivät sen, että ihmiset ovat erilaisia.
Toisaalta ihmettelen itsessäni sellaista asiaa, että minun on vaikea hyväksyä vaikeavammaisten erilaisuutta. Elämäni aikana olen kokenut paljon tilanteita, joissa olen nähnyt vaikeavammaisia ja minua on pelottanut enemmän ja vähemmän aina tämän ihmisryhmän seurassa. Tästä erittäin hyvänä esimerkkinä rovaniemeläinen erityisasumisyksikkö Kasperkoti, jossa lähes kaikki asukkaat ovat kehitysvammaisia. Minun on hyvin vaikeaa sanoa, mikä niissä ihmisissä on sellaista että se pelottaa. Toivottavasti saan jonain päivänä sen tietää.
Toivoisin, että ihmisten, joiden on vaikea hyväksyä vammaisia pitäisi ensin miettiä mitä ajattelee. Mielestäni sana vammainen on todella kyseenalainen. Me kaikki, jotka olemme pyörätuolissa tai jollain muulla tavalla vammaisia, täytyisi muistaa että se on vain rajoite eikä vamma. Se on ihmisten omaa typeryyttä, jos ei pysty hyväksymään erilaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti